Vuorovaikutuksesta oppia ammentamassa

Sinä keväisenä, mutta kylmänä päivänä en tainnut oikein tietää mihin olin lähdössä mukaan. Joensuun kaupungin tiloissa perehdytettäisiin ja opastettaisiin kuvapuhelimen käyttöä ammattilaisille. IkäOTe-hankkeen kuvapuhelinkokeilu kuulosti hienolta, mutta paljon muuta en siitä ollutkaan kuullut. Mielessä pyörivät aiemmat keskustelut teknologian astumisesta osaksi ikäihmisten hoitoa, joka ei ole yksiselitteisesti hyvä asia, mutta ilmeisesti välttämätöntä ja mahdollisesti erittäin hyvä lisä.

Roolini kokeilussa on ollut olla mukana viemässä kuvapuhelimia asiakkaille, heidän perehdytyksensä laitteeseen ja yhteydenpitoon osallistuminen. Alkuun minut yllätti teknisten ongelmien määrä ja sainkin todeta olevani mukana todella vasta kokeilussa. Kokouksissa eri toimijoiden kanssa olen saanut kokea olevani yksi tekijä tekijöiden joukossa ja esiintuomillani asioilla olevan merkitystä. Kokeilussa mahdollisista virheistä otetaan oppia ja kehitetään toimintaa.

Perinteisemmässä harjoittelussa opiskelija saattaa usein olla taustalla suunnittelemassa toimintaa, mutta aina on päältä katsoja ja ammattilainen varsinaisena vetäjänä. On ollut antoisaa päästä omana itsenään rauhassa pitämään yhteyttä asiakkaiden kanssa ja suunnitella itse kuvapuheluille sisältöä. Kuvapuheluiden sisältö on riippunut asiakkaasta. Paljon me puhumme tämän päivän kuulumisia, mutta myös menneistä harmeista. Olen ollut iloinen, että kerrankin on harjoittelu, jossa on aikaa keskustella asiakkaiden kanssa. Sairaanhoitajaksi opiskellessa lähes kaikkia harjoitteluja on yhdistänyt yksi tekijä, kiire. Itse olen opiskelijan roolissa koittanut astua ulos kiireestä, mutta harvoin sitä on kunnon keskusteluille aikaa työpäivän aikana.

Ei me vain niitä näitä jutella. Yhden asiakkaan kanssa tärkeimpänä puheenaiheena on ollut ulos ja liikkeelle lähteminen, toisen kanssa ollaan käyty laaja kirjo erilaisia muistitehtäviä. Muistamista on jollain lailla sivuttu kaikkien asiakkaiden kanssa, mutta kaikille mitkään muistitehtävät eivät ole millään lailla mieleistä tekemistä, vaan muistiharjoitteena on toiminut ihan sekin, että kukas siellä soittelee ja mitäs kaikkea sitä viimeksi onkaan tullut puhuttua.

Kokeilun turhauttavin asia ovat olleet tekniset ongelmat, joiden selvittämiseen ei itse ole voinut vaikuttaa, mutta jotka ovat oleellisesti vaikuttaneet yhteyden pitoon. Hyvänä vastapainona ovat olleet ikäihmiset. Kokeiluun osallistuneet henkilöt ovat ihania persoonia, jotka eivät ole pienistä lannistuneet. Palvelun tuottajan näppäilyvirheinä tulleet yllättävät yhteydet on otettu ilolla vastaan ja samalla luotu joku kestävämpikin kontakti.

Tämä on ollut hyvin nykyaikainen oppimismuoto, ja paljon on tullut kokemuksia ja ajatuksia siitä millaista se tulevaisuuden sairaanhoitajan työ voi olla. Tulevaisuudessa tullaan varmasti osa kotihoidon käynneistä korvaamaan virtuaalisella yhteydenotolla, etenkin haja-asutusalueilla. Tämä ajatus ei ole tuntunut pitkään aikaan kaukaiselta. Sen sijaan hoitotyöhön tuodut robotit, erityisesti ajatuksella, että ne lievittävät yksinäisyyttä ja antavat läheisyyttä, ovat tuntuneet kaukaisilta. Hämmästyttävää onkin, että sekin on jo tätä päivää. Ikäihmiset, muistisairaatkaan eivät ole ainakaan artikkeleiden mukaan olleet roboteista millänsäkään. Japanissa hoitorobotteja on jo monessa mukana, ja Suomessakin jokin ratkaisu puuttuviin käsiin täytyy löytää.

It-alalla työskentelevä tuttavani kysyi minulta, että miten teknologia ja ikäihmiset mahtuvat samaan lauseeseen. Hän kuulemma sai kutinaa jo koko ajatuksesta ikäihmisten opastamisesta teknologian pariin. Minun kokemukseni on ollut, että ikäihmiset ja teknologia sopivat hyvin yhteen. Kaikki kokeiluun osallistuneet ikäihmiset ovat lähteneet siihen vapaaehtoisesti ja kuvapuhelimella yhteydenpito on saanut positiivisen vastaanoton. Käytettävä teknologia saisi kuitenkin olla korkealaatuista ja selkeää, jotta se loisi turvallisuuden tunnetta käyttäjälleen ja rohkaisisi lisää teknologian pariin.

Jemina Virrantalo
Sairaanhoitajaopiskelija
Karelia-ammattikorkeakoulu

TallennaTallenna

Kuvapuhelin tuli kotiin ja toi tullessaan uusia tuttavuuksia

Joensuussa kymmenkunnan päiväkuntouksen ja kotihoidon asiakkaan kotona on jonkin aikaa ollut huolellisesti valitulla paikalla kosketusnäytöllinen tietokone, joka pirisee kuin puhelin. Kun vihreää luuria painaltaa, niin pääsee kuvan kera juttelemaan päiväkuntoutusjaksolta tutun fysioterapeutin tai kotihoidon työntekijän kanssa. Ja tarvittaessa voi itsekin soittaa ammattilaisen suuntaan.


Ammattilaisen ja asiakkaan väliset kontaktit ovat tärkeitä esimerkiksi lääkkeiden ottamisesta tai syömisestä muistuttamisessa, mutta kuvapuhelin tarjoaa paljon muutakin. Yhteydenpito kauempana asuviin läheisiin tuo sisältöä ja merkitystä elämään.

”Eihän me tyttären kanssa tavallisella puhelimella puhuta kuin tovi, mutta tämän kanssa menee helposti tunti.”

”Viime viikonloppuna olin mukana katupäivällisillä Pariisissa. Pojanpoika järjesti ne naapureidensa kanssa, ja minä pääsin mukaan tämän laitteen välityksellä.”

Laite mahdollistaa myös yhteydenpidon muihin kokeilussa mukana oleviin. Samalla päiväkuntoutusjaksolla olivat ennestään tuttuja, joten heiltä on ollut helppo kysyä, että haluaisitko keskustella kuvapuhelimen välityksellä Annan tai Maijan kanssa. Sattumakin on puuttunut peliin. Yhden numeron näppäilyvirhe asiakkaiden tavoitettavuusnumeroja tallennettaessa saattoi kaksi rouvaa keskustelemaan toistensa kanssa. Kun alkuhämmästyksestä oli selvitty, alkoi juttu luistaa ja sen jälkeen linjat ovatkin olleet kuumina.

─ Asiakkaat ovat yhtä hymyä, kun he ovat soittaneet toisilleen. Asiakkaan läheinen ei välttämättä pysty soittamaan kuvapuheluita päivällä, mutta vertaisella käyttäjällä aikaa keskustelulle voi hyvinkin olla, palveluohjaaja Jaana Puranen toteaa.


Juhannuksen jälkeen alkaneet virtuaaliset päiväkahvit ovat olleet pidettyjä. Vaikka jokainen juo kahvia omassa kodissaan laitteen ääressä, niin kuitenkin on tunne, että ollaan saman pöydän ääressä. Hiljaista hetkeä ei näillä kahveilla ole vielä tullut.

Syksyllä kuvapuhelimelle saadaan uutta käyttöä. Karelia-ammattikorkeakoululla käynnistyy ohjelmatuotanto, jossa opiskelijat tuottavat osana opintojaan erilaisia tallenteita katsottavaksi. Ohjelmatoiveita on kysytty ikäihmisiltä itseltään useammassa eri yhteydessä hankkeen aikana. Liikunta ja kulttuuri ovat olleet toivelistan kärjessä. Eri alojen opiskelijoiden yhteistyönä useimpiin toiveisiin voidaan varmasti vastata.

Etukäteen useampaa asiakasta taisi vähän jännittää, että oppivatko he laitetta käyttämään. Puheluun vastaamista ja soittamista harjoiteltiin yhdessä tutun työntekijän kanssa, niin monta kertaa kuin se oli tarpeen. Eniten opettelemista oli siinä, miten näytön painikkeisiin kosketaan. Vihaisen oloinen näpäytys näyttöön on todettu tehokkaaksi. Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelija on myös pitänyt yhteyttä asiakkaisiin ja opastanut tarvittaessa laitteen käytössä.

Kuvapuhelimen käyttö liittyy vuoden loppuun kestävään IkäOTe-hankkeen kokeiluun. Asiakkaita on rekrytoitu Senioripihan ja Suvituulen päiväkuntoutusjaksolle osallistuneista asiakkaista sekä Enon ja Outokummun kotihoidon asiakkaista. Kokeilun tavoitteena on arvioida erilaisten virtuaalisten palvelujen soveltuvuutta osaksi ikäihmisten palveluja. Kuvallisen yhteyden avulla pyritään muun muassa ylläpitämään asiakkaan toimintakykyä ja vähentämään yksinäisyyttä. Palvelun teknisestä toteutuksesta vastaa Arctic-Connect Oy.

Soittelemisiin!

Jaana Nykänen
Hyvinvointiteknologia-asiantuntija
Joensuun kaupunki

 

IkäOTe – Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat hanketta toteuttavat yhteistyössä Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kaupunki ja Karelia-ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tutkitaan ja kokeillaan teknologisia ratkaisuja ikääntyvien henkilöiden hyvinvoinnin ja kotona asumisen tukemiseksi. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on myöntänyt hankkeelle Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukea Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 – Suomen rakennerahasto-ohjelmasta.

TallennaTallenna
TallennaTallenna

Turvateknologian kokeilu on yhteistyötä

Ulko-ovi aukeaa, ovesta astuu ulos ikääntyvä rouva, joka suuntaa määrätietoisesti askeleensa kohti postilaatikkoa. Hän nappaa lehden laatikosta ja palaa sisälle. Hetken kuluttua pihaan kaartaa auto. Autosta nousee turva-auttaja, joka menee sisälle. He keskustelevat tovin, jonka jälkeen turva-auttaja palaa autolleen. Rouva palaa pöydän ääreen jatkamaan aamun lehden lukemista päivän ensimmäistä kahvikupillista nauttien.

Ihan aina käytössä olevat tekniset ratkaisut eivät vastaa asiakkaan tai organisaation tarpeeseen. Rouvalla on muistisairaus. Turvallisuuden lisäämiseksi hänen oveensa on asennettu kulunvalvonta. Se ei kuitenkaan salli sitä, että rouva käy itse hakemassa päivän lehden ennen kotihoidon käyntiä, vaan jokainen ovenaukaisu aiheuttaa hälytyksen, jonka seurauksena turva-auttajat tulevat tarkistamaan rouvan tilanteen. Usein käynti on turha, koska rouva palaa hetken kuluttua takaisin sisälle. Turvapalvelun järjestävälle kaupungille turva-auttajan käynnistä tulee kuluja ja muistisairas henkilö saattaa hämmentyä. Turha tarkistuskäynti saattaa myös viivästyttää avun tuloa asiakkaalle, joka sitä oikeasti tarvitsee. Kenenkään kannalta tilanne ei ole tarkoituksenmukainen.

IkäOTe-hanke mahdollisti sen, että edellä kuvattuun tilanteeseen voitiin lähteä kokeilemaan toisenlaisia teknisiä ratkaisuja Joensuun kaupungin turvapalveluissa. Kokeiltavaksi valikoitui 9Solutions Oy:n laitteet, joita päästiin testaamaan kotiympäristössä ensimmäisten joukossa.
 

Teknologian kokeilu ja käyttöönotto vaativat yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Laitteiden asennus käyttökohteeseen ei vielä riitä, vaan jonkun täytyy ottaa hälytykset vastaan ja tarvittaessa ohjata ne eteenpäin. Jonkun täytyy myös tehdä auttamiskäynti asiakkaan luona. Joensuun kaupungille turvapuhelinpalvelun ja hälytyskeskuksen tarjoaa Mainio Vire Oy. Turva-auttajakäynnit tekee kantakaupungissa Med-Group Oy ja haja-asutusalueilla kotihoito.


Laitteita ei voi kokeilla ilman asiakasta, jonka kotiin ne asennetaan. Asiakkaiden valinnassa ja rekrytoinnissa palveluohjauksen työntekijä on tehnyt yhteistyötä asiakkaan ja hänen läheisensä, kotihoidon työntekijöiden ja turva-auttajien kanssa. Oman haasteensa asiakasvalintaan toi se, että kokeiluun haluttiin erityyppisiä turvapuhelinasiakkaita. Jonkun asiakkaan piti asua omakotitalossa ja toisen kerrostalossa. Jollakin piti olla käytössä kulunvalvonta, kun toisen piti hälyttää itse usein apua turvarannekkeen nappia painamalla. Asiakkaat ja heidän läheisensä ovat onneksi lähteneet mielellään mukaan kokeiluun.


Itä-Suomen yliopisto tutkii kokeilussa teknologian vaikutuksia asiakkaan hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijat toteuttavat mittaukset asiakkaiden luona osana tutkimusmenetelmät opintoja. Opiskelijaresurssin varaaminen ja opiskelijoiden perehdyttäminen käytettäviin mittareihin vaatii ammattikorkeakoululla tiivistä yhteistyötä opettajien välillä. Mittausajankohtia on soviteltu asiakkaan ja hänen läheisen aikatauluihin sekä laiteasennuksiin.
 

Asiakasta ei laitteiden käyttöön ole tarvinnut kovin paljoa perehdyttää, kun turvarannekkeen napin painaminen on tuttua entuudestaan. Koulutusta laitteiden toiminnasta ja verkossa olevan järjestelmän käytöstä on järjestetty Mainio Vireen hälytyskeskuksen henkilöstölle, Mummon Turva Oy:n asentajille, kotihoidon ja palveluohjauksen henkilöstölle. Asiakkaan läheiset on perehdytetty ohittamaan ulko-ovessa oleva sensori. Mikäli asiakkaalla on ateriapalvelu, niin tieto uusista laitteista ja niiden käytöstä on välitetty aterian valmistavalle keittiölle ja aterian asiakkaan kotiin vievälle kuljettajalle.

Ensimmäisille asiakkaille on asennettu uudet laitteet. Turhat hälytykset ovat vähentyneet. Ateriakuljettaja tai satunnainen kävijä aiheuttaa silloin tällöin hälytyksen poistuessaan asiakkaan luota. Se on vain hyväksyttävä, kun ohjetta ovihälytyksen ohituksesta ei voi oikein asiakkaan oveen laittaa. Parasta on kuitenkin se, että asiakas voi käydä postilaatikolla tai pihalla ihastelemassa kesäisiä kukkia aina halutessaan.


Jaana Nykänen
Hyvinvointiteknologia-asiantuntija
Joensuun kaupunki


Kuvat: 9Solutions Oy ja IkäOTe-hanke

 

Turvalaitekokeilu toteutetaan osana IkäOTe – Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hanketta, jossa tutkitaan ja kokeillaan teknologisia ratkaisuja ikääntyvien henkilöiden hyvinvoinnin ja kotona asumisen tukemiseksi. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Itä-Suomen yliopisto (hallinnoija), Joensuun kaupunki ja Karelia-ammattikorkeakoulu. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on myöntänyt hankkeelle Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukea.


Turvallista arkea − Näkökulmia paikannuslaitteen käyttöön

Jälleennäkemisen riemu on valtava, häntä heiluu eikä tiedä miten päin sitä oikein olisi. Tämän ”näytelmän” näin viime syksynä useamman kerran kun paikannuslaite kaulapannassa juosseen metsästyskoiran isäntä tuli koiraansa noutamaan. Uskon, että eksyneen ihmisen löytyessä koettavia tunteita voi hyvinkin verrata koiran kokemaan riemuun isäntänsä kohdatessaan.

Suomalainen väestö ikääntyy ja muistisairauksien määrä väestössä kasvaa. Muistisairasta henkilöä etsitään varmasti lähes päivittäin jossain päin Suomea. Ne tapaukset, joissa henkilön etsiminen päätyy tiedotusvälineisiin, ovat vain jäävuoren huippu.

Ihmisen paikantamiseen soveltuvien laitteiden tarjonta on lisääntynyt muutaman viime vuoden aikana. Samaan aikaan tarjonnan kasvaessa laitteiden hankintahinta ja käyttökulut ovat laskeneet. Myös tietoisuus paikannuslaitteiden olemassa olosta on kuluttajien keskuudessa lisääntynyt. Tulevaisuudessa ehkä yhä useampi on valmis hankkimaan iäkkäälle muistisairaalle läheiselleen paikannuslaitteen ja seuraamaan hänen liikkumistaan tai ainakin paikantamaan hänet tarvittaessa. Koiralta ei tarvitse saada lupaa paikannuslaitteen kiinnittämiseen kaulapantaan ja liikkumisen seurantaan älypuhelimesta. Toisin on ihmisen kanssa. Yli 15-vuotiaalta on saatava lupa siihen, että hänet voidaan paikantaa.

Miten sitten ottaa paikannusasia puheeksi henkilön kanssa, jolle paikannuslaitteen mukana kantamista ajattelee? Asiasta kannattaa keskustella viimeistään siinä vaiheessa, kun laitteen hankintaa suunnittelee. Käytännössä on huomattu, että asiasta on luonnollista keskustella tilanteissa, joissa paikannuslaitteen käytön hyödyllisyys tulee selkeästi esille. Tällaisia tilanteita tarjoaa esimerkiksi yhteinen kävelylenkki tai kesäinen mustikkareissu ikääntyvän läheisen kanssa. Kotiin palattua voitaisiin katsoa yhdessä netistä millaisia paikannuslaitteita on olemassa ja miltä se paikannuslaitteen tekemä seurantajälki näyttää. Mitä aikaisemmassa vaiheessa asiasta keskustelee, sitä helpompaa se varmasti on.

Paikannuslaitteen käyttöön liittyvään keskusteluun tuo oman haastensa henkilön muistisairaus, joka voi vaikeuttaa paikantamisen ymmärtämistä käytännössä. Tällöin päätöksen tekeminen jää henkilön läheiselle, joka ottaa vastuun paikannuslaitteen käytöstä.

Kun päätöstä paikannuslaitteen käytöstä tehdään toisen puolesta, joudutaan miettimään eettisiä periaatteita, kuten itsemääräämisoikeutta, yksityisyyden suojaa, turvallisuutta sekä etujen ja haittojen suhdetta. Pohdittavana ovat esimerkiksi seuraavat asiat: Onko ihmisen toimintakyvyn ylläpysymisen kannalta hyödyllisempää, että hän voi paikannuslaitteen kanssa liikkua vapaasti tai ainakin vapaammin vai onko paikannuslaitteen käyttöön liittyvästä yksityisyyden menettämisestä aiheutuva haitta suurempi kuin toimintakyvyn säilyminen? Yhtä vastausta ei ole olemassa, vaan jokaisen henkilön tilanne on erilainen ja arvio paikannuslaitteen käytöstä on pohdittava huolellisesti.

IkäOTe-hankkeen paikannuslaitekokeilu käynnistyi maaliskuussa. Oli mukava huomata, kuinka ennakkoluulottomasti kokeiluun osallistuvat muistisairaat henkilöt paikannuslaitteeseen suhtautuivat. Henkilöt olivat ylpeitä saadessaan käyttää moista laitetta. Heitä ei yhtään tuntunut haittaavan se, että puoliso tai lapsi saisi heidän sijaintinsa selville tarvittaessa.

Paikannuslaitteen käyttämiseen liittyvistä kokemuksista kerrotaan myöhemmin hankkeen verkkosivuilla niin laitetta mukanaan kantaneiden henkilöiden kuin paikannusta tehneiden läheisten näkökulmasta. Jo tässä vaiheessa voimme ottaa mallia kokeiluun osallistuvista. Paikannuslaitteen mukana kantaminen on hieno juttu vaikkapa kesän marjareissulla. Ja jos paikannuslaitteen liikkumista seurannut kysyy jälkikäteen, että miksi sinä sillä tavalla siellä metsässä mutkittelit niin aina voi sanoa, että isojen marjojen perässä tietysti. Ja jos sitten sattuisin eksymään, niin läheiseni voisi selvittää sijaintini ja opastaa minut takaisin kotiin.

Jaana Nykänen
Hyvinvointiteknologia-asiantuntija
Joensuun kaupunki


Hän tuli taloon – Lääkeautomaatin moninaiset vaikutukset

Lääkeautomaattikokeilua on takana jo useampi kuukausi. Kokeiluun osallistuvat asiakkaat ovat ottaneet laitteen omakseen. Lääkkeet otetaan automaatista samaan aikaan päivästä toiseen, heitot lääkkeenottoajassa ovat asiakkailla muutamia minuutteja. Lääkeautomaatista on osalle tullut melkein kuin perheenjäsen. Se ei ole laite vaan Hän, totesi eräs asiakas pilke silmäkulmassaan. Onpa joku kertonut ehtineensä jo rakastuakin laitteeseen, vai lieneeköhän asiakas rakastunut ääneen, jolla laite muistuttaa lääkkeenottamisesta.

Hoitajien näkökulmasta oikea-aikainen ja säännöllinen lääkehoito näkyvät siinä, että asiakkaat ovat virkeämpiä ja enemmän elämässä mukana. Lääkeautomaatin muistutukset myös rytmittävät asiakkaan päivää. Hoitajille lääkeautomaatin ja siihen liittyvän palvelun käyttäminen tuovat vaihtelua työhön. Kahden viikon välein tapahtuva automaatin täyttövuoro on asia, jonka useampi hoitaja haluaisi tehtävälistalleen.

Lääkehoidon turvallisuus on automaatin myötä parantunut. Aiemmin useammalla asiakkaalla iltapäivän tai illan lääkkeet laitettiin pieniin kippoihin, josta asiakas ne itse otti. Usein lääkkeet jäivät kokonaan ottamatta eikä otetuista lääkkeistä tiedetty milloin ne oli otettu.

Kohta on aika arvioida lääkeautomaattikokeilun vaikutuksia ja hyötyjä. Kokeilun yhtenä tavoitteena oli vähentää kotihoidon käyntejä tai siirtää niitä esimerkiksi aamun kiireisimmästä ajankohdasta myöhemmäksi. Kaikilla asiakkailla kotihoidon käynnit eivät ole vähentyneet eikä välttämättä käyntien ajankohtiakaan ole voitu kovin paljon muuttaa. Kuitenkin asiakkaan kokemus siitä, että pystyy vielä itse osallistumaan lääkehoitoonsa voivat johtaa siihen, että arki muuttuu ja hallinnan tunne omista asioista kasvaa Asiakas piristyy ja hänelle palautuu päivään rytmi. Lääkeautomaatin käytön alettua myös omaishoitajana toimiva iäkäs puoliso voi kokea, että perheen arki on helpompaa. Henkilöstön näkökulmasta käynnit asiakkaan luona ovat sujuvampia, ehkä jopa hieman nopeampiakin.

Muutosta näissä asioissa voi olla vaikea, ellei jopa mahdoton osoittaa euroina. Toivottavasti Evondos-lääkeautomaatin ja siihen liittyvän palvelun käyttö jatkuu ja laajenee kokeilun jälkeen, vaikka kaikkien asiakkaiden kohdalla ei voitaisikaan osoittaa euromääräisiä säästöjä. Lääkehoidon toteutuessa oikeaan aikaan ja säännöllisesti voidaan parhaimmillaan vaikuttaa siihen, että asiakkaan toimintakyky, elämänlaatu ja vointi paranevat eikä käyntejä tarvitse ainakaan lisätä.


Sari Kurki
Kotihoidon aluevastaava
Joensuun kaupunki

Jaana Nykänen
Hyvinvointiteknologia-asiantuntija
Joensuun kaupunki


Uusia tuulia lääkkeiden ottamiseen – Lääkeautomaattikokeilu käynnissä

"On aika ottaa lääke, paina nappia" on kuulunut jo jonkin aikaa tusinan Joensuun kaupungin kotihoidon asiakkaan kotona.

 

Ääni on peräisin Evondos-lääkeautomaatista, jota kokeillaan keskustan, Hammaslahden, Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran alueella asuvien kotihoidon asiakkaiden kanssa.

Kokeilun tavoitteena on selvittää lääkeautomaatin soveltuvuutta kotihoidon asiakkaille sekä palvelun vaikutuksia kotihoidon työhön ja kustannuksiin. Kokeiluun osallistuvien asiakkaiden kohdalla lääkeautomaatti mahdollistaa oikea-aikaisen ja säännöllisen lääkehoidon toteutumisen itsenäisesti ja turvallisesti.

− Osa kotihoidon asiakkaista kokee sen häiritseväksi, että hoitaja käy antamassa lääkkeen useita kertoja päivässä, kotihoidon päällikkö Anni Pesonen sanoo.

Ennen kuin asiakkaat ovat lääkeautomaatin kotiinsa saaneet, on kotihoidon henkilöstö perehtynyt lääkeautomaatin toimintaan ja käyttämiseen niin koulutustilaisuuksissa kuin kotihoidon toimistoilla olleilla demolaitteilla.

− Lääkeautomaatin käyttäminen on yllättävän helppoa, koska se neuvoo koko ajan mitä pitää tehdä, Kiihtelysvaaran pääkäyttäjä Merja Myller toteaa.

Itä-Suomen yliopisto tutkii lääkeautomaattia käyttävien asiakkaiden elämänlaatua ja kokemuksia laitteen käyttämisestä. Myös asiakkaiden omaisia ja työntekijöitä haastatellaan. Tutkimukseen liittyvät mittaukset toteuttaa Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijat.

Palvelun vaikutuksia ja sitä minkälaisille asiakkaille palvelu ylipäänsä sopii päästään arvioimaan kokeilun edetessä.

– Vaikka lääkeautomaatti ei vähentäisi kotihoidon käyntejä asiakkaan luona, niin se saattaa mahdollistaa käynnin sijoittamisen aamun kiireisimmästä ajasta iltapäivään, kun asiakas saa lääkkeensä automaatista ajallaan, Pesonen kuvaa mahdollisia vaikutuksia.

Jaana Nykänen
Hyvinvointiteknologia-asiantuntija
Joensuun kaupunki

Lääkeautomaatin kokeilu jatkuu huhtikuuhun 2016 saakka. Kokeilu toteutetaan osana Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hanketta (IkäOTe), jossa tutkitaan ja kokeillaan turvallisuuteen ja vuorovaikutukseen liittyviä teknisiä ratkaisuja Joensuun kaupungin kotihoidossa sekä arvioidaan ratkaisujen soveltuvuutta ja hyötyjä. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittamaa hanketta toteuttavat yhteistyössä Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kaupunki ja Karelia-ammattikorkeakoulu.

IkäOTe-hankkeen avajaispäivänä uusia näkökulmia ja antoisia kohtaamisia

IkäOTe-hankkeen (Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat) avajaispäivänä 30.9.2015 tarkasteltiin oppimista osana ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämistä sekä teknologian mahdollisuuksia hyvinvoinnin tukijana. Asiantuntijoiden, yritysten, ammattilaisten ja asiakkaiden välinen dialogi tarjosi uusia näkökulmia ja antoisia kohtaamisia osallistujille. 
 
Avajaispäivä alkoi Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan professori Eija Kärnän puheenvuorolla, jossa hän tarkasteli muistisairaiden ihmisten toimintaa oppimisen näkökulmasta. Oppimisen korostaminen muistisairaiden kohdalla on uusi avaus, jonka odotetaan tukevan muistisairaan henkilön toimintaa erityisesti tehokkaamman ohjauksen ja ohjeiden kautta. Lisäksi Kärnä avasi näköaloja tulevaisuuden hyvinvointiteknologioihin, kuten robotiikkaan. Erkki Huopio käsitteli seuraavaksi teemaa kansalaisen näkökulmasta. Huopio korosti, kuinka palvelujen siirtyessä internetiin yhteiskunnan tulee kantaa vastuuta ikäihmisten valmiuksista toimia digiyhteiskunnassa. Tilaisuus jatkui Joensuun kaupungin kotihoidon päällikkö Anni Pesosen esityksellä, jossa hän kuvasi teknologian käyttöä kotihoidon asiakkaiden, työntekijöiden ja organisaation näkökulmista. Pesosen mukaan teknologia on jo nyt olennainen osa tämän päivän kotihoitoa. Pesonen nosti esiin myös tarpeen kehittää kotihoidon toimintaympäristöön soveltuvia tietoteknisiä innovaatioita. Aamupäivän tilaisuuden päätti Karelia-ammattikorkeakoulun painoalaprojektipäällikkö Ari Tarkiainen, joka käsitteli IkäOTe-hankkeessa toteutettavaa kokeilu- ja innovaatiotoimintaa pelimetaforan kautta. Kehittämistyössä kollektiivinen oppiminen ja kaikkien osallisuus on tärkeää.
Iltapäivän tilaisuuden avasi IkäOTe-hankkeen hyvinvointiteknologia-asiantuntija Jaana Nykänen. Hän haastoi osallistujia pohtimaan käytettävien paikannusratkaisujen eettisiä näkökulmia. Palveluohjaaja Mervi Ilonen Varkauden kaupungista kertoi kokemuksia paikannusratkaisun käytöstä koti- ja omaishoidossa. Ilonen rohkaisi yleisön kokeilemaan teknologisia ratkaisuja ennakkoluulottomasti. Tämän jälkeen puheenvuoron saivat paikannusratkaisuja toimittavat yritykset, joita tilaisuudessa oli mukana seitsemän. Tilaisuuden lopuksi osallistujat tutustuivat yritysten paikannusratkaisuihin esittelypisteillä. Samalla yritykset saivat kotiin viemisiksi muun muassa ideoita laitteiden jatkokehittelyyn ja kannustusta osallistaa laitteiden käyttäjät entistä enemmän tuotekehittelyyn. Avajaispäivä antoi hyvät lähtökohdat jatkaa keskustelua hyvinvointiteknologioista. IkäOTe-hanke etenee rohkeasti ikäihmisten ja kotihoidon henkilöstön osallistamisessa sekä teknologioiden ja palvelujärjestelmien laajemmassa kehittämisessä.
IkäOTe-hankkeen avajaispäivän esitykset ja mukana olleet yritykset löydät täältä.


Kaisa Pihlainen-Bednarik   ja    Teija Koskela
projektitutkija                              projektijohtaja
Erityispedagogiikka                    Erityispedagogiikka
Itä-Suomen yliopisto                   Itä-Suomen yliopisto

 


Terveisiä kuvauspaikalta

Uuden hankkeen alkaessa on usein tilanne, että viestintään ei ole käytettävissä kuvia. Näin oli myös IkäOTe-hankkeessa. Kuvapulaan ratkaisu on tietenkin se, että otetaan kuvia.

Minä pääsin ensimmäisenä täyttämään hankkeen kuvapankkia, kun sain kuvaajaksi Joensuun kaupungin viestinnässä harjoittelemassa olleen Mikko Holopaisen. Mikon kanssa suuntasimme Senioripihaan Maija-taloon, johon eräs aktiivinen asukas oli houkutellut kuvattavaksi kolme muuta talon asukasta. Olin laatinut kuvaussuunnitelman ja ennen kuvattavien saapumista paikalle mietimme miten kuvaukset kannattaa toteuttaa. Kuvauspäivä oli hieman pilvinen, mutta ammattilaisen välineistä löytyi tarvittavat salamat ym., joten valaistuksen kanssa ei tullut ongelmia.
Etukäteen mietin sitä, että kuinka paljon kuvattavat tilannetta jännittävät ja näkyykö se kuvissa. Tarkoitus oli ottaa kuvia, joissa tehdään kaikenlaista. Tekeminen tempasi kuvattavat mukaan niin, että he eivät muistaneet sitä, että Mikko heitä kuvasi. Tekemisen lomassa nauroimme niin paljon, että jos sanonta nauru pidentää ikää pitää paikkansa, niin me elämme kaikki ainakin 10 vuotta pidempään. Kuvaussession lopuksi joimme kahvit puolukkapiirakan kanssa.
Ai miksikö tässä jutussa ei ole kuvia? Siksi, että kuvia oli niin paljon, että Mikko ei ole vielä ehtinyt niitä käsitellä. Kannattaa seurata Facebookia https://www.facebook.com/ikaote/timeline ja Twitteriä https://twitter.com/ sekä hankkeen verkkosivuja, johon kuvia laitetaan. Arvoitukseksi kuvausreissulta jää se, että mitä tapahtui hississä silloin kun ovet olivat kiinni.


Jaana Nykänen
Hyvinvointiteknologia-asiantuntija
Joensuun kaupunki

 


Oppia ikä kaikki - Ikääntyvien hyvinvointi teknologisoituneessa yhteiskunnassa

Yhteiskunta muuttuu kiihtyvällä vauhdilla ja aktiivinen osallisuus ja hyvinvoinnin vaaliminen vaativat entistä useammin uusien teknisten laitteiden ja ohjelmistojen hallintaa. Nopean teknologisen kehityksen aikana tulisikin pitää huolta siitä, että jokaisen, myös ikääntyvän henkilön, osallistuminen ja osallisuus yhteiskunnan toimintaan mahdollistetaan. Oppia ikä kaikki.

Ikääntyminen on aihe, josta keskustellaan mediassa runsaasti. Ikääntyvien määrän kasvu suhteessa työikäiseen väestöön on herättänyt huolta. Huolipuheessa rahojen riittävyydestä palvelujen tarjoamiseksi ikäihmiset on kuvattu ennen kaikkea palvelujen kohteina mutta myös taakkana, jonka kantajaa etsitään. Yleistä keskustelua on sävyttänyt usein myös huoli ikääntymiseen liittyvistä fyysisistä, psyykkisistä ja kognitiivisista muutoksista, jotka vaikuttavat ikäihmisen selviytymiseen arjessa. Tällöin huomiota on kiinnitetty erityisesti fyysisen toimintakyvyn säilyttämiseen sekä asumisen mahdollistumiseen omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Fyysisen toimintakyvyn ja kotona selviytymisen kysymykset näyttävät jättävän usein varjoonsa psyykkisen hyvinvoinnin ja kognitiivisten taitojen ylläpidon tärkeyden ikääntyvän kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ylläpidossa.

Ikääntyvän ihmisen toimintakykyyn vaikuttaa monet seikat, mutta muistiin liittyvät pulmat ovat yksi keskeinen arjessa selviytymiseen vaikuttava tekijä. Eila Nevanranta, 78, Suomen iäkkäin räppäri, on kiteyttänyt asian osuvasti omassa räpissään: "On muistitikku täysi, tai sitten se on - täysin hukassa. Ei muista enää uusia nimiä, naamoja ja toistelee vain vanhoja kaavoja."   Muistiin liittyvät ongelmat tunnistetaankin nykyisin hyvin ja niiden ennaltaehkäisyyn on etsitty vastauksia muun muassa liikunnasta ja terveellisestä ravinnosta. Ne eivät kuitenkaan yksistään riitä, sillä ympäröivä yhteiskunta muuttuu kiihtyvällä vauhdilla ja aktiivinen osallisuus vaatii muun muassa uusien teknisten laitteiden ja ohjelmistojen hallintaa, jotta osallistuminen yhteiskunnan toimintoihin mahdollistuisi. Esimerkiksi arjessa tarvittava tieto on nykyisin entistä useammin pelkästään sähköisesti saatavilla. Ilman asiamukaisia laitteita tai/ja taitoa käyttää näitä laitteita ikääntyvä ihminen ei pääse osalliseksi tuosta tiedosta.

Teknologisoituminen on läsnä kaikkialla nykypäivän yhteiskunnassa. Teknologia ja yhteiskunta ja niiden kehittyminen ovatkin vahvasti sidoksissa toisiinsa. Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat teknologian kehityksen suuntaan ja teknologian kehittymisellä on vaikutusta yhteiskunnan toimintaan. Näitä kahta ei siis voi erottaa toisistaan, varsinkin jos teknologialla ei tarkoiteta vain tieto- ja viestintäteknologiaa, vaan rakennettua ympäristöä yleensä. Tällöin teknologialla on oleellinen ja erottamaton rooli yksittäisen ihmisen elämässä ja yhteiskunnan kehittymisessä; teknologian avulla sopeudumme ympäristöömme. Nykyisen nopean teknologisen kehityksen aikana tulisikin pitää huolta siitä, että tarvittavat alan tiedot ja taidot olisivat mahdollisimman laaja-alaisesti kaikkien sukupolvien hallinnassa. Siten voidaan varmistaa jokaisen, myös ikääntyvän henkilön, osallistuminen ja osallisuus yhteiskunnan toimintaan.

Teknologialla on tärkeä merkitys myös yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvoinnin kannalta. Teknologinen tuotesuunnittelu tuottaa uusia innovaatioita, joilla voidaan helpottaa ihmisten arkea ja lisätä heidän hyvinvointiaan. Turvateknologiaratkaisut ovat esimerkkejä innovaatioista, joilla on voitu tukea ikääntyvien kotona asumista entistä paremmin. Monelle ikääntyvälle henkilölle kotona asuminen onkin tärkeää heidän kokonaishyvinvointinsa ja toimintakykynsä ylläpitämisen kannalta. Tieto- ja viestintäteknologia puolestaan näyttäisivät tarjoavan mahdollisuuksia esimerkiksi yksinäisyyden tunteen lievittämiseen, joskin innovaatioita tälle alueelle tarvittaisiin kipeästi lisää. Olisikin tärkeää, että ikäihmisiä voitaisiin osallistaa nykyistä enemmän teknologian suunnitteluun, sillä he itse ovat parhaita asiantuntijoita siihen, mikä merkitys teknologialla on heidän arjessa, ja millainen teknologia palvelisi heitä parhaiten.

Ikääntymisestä puhutaan nykyisin onneksi myös positiivisena vaiheena ihmisen elämässä. Keskimääräinen elinikä on pidentynyt ja ihmiset ovat aiempaa terveempiä ja aktiivisempia. Tällöin niin sanottu kolmas ikä nähdään ihmiselle mahdollisuutena ja olennaista on, miten mahdollistetaan hyvä ja aktiivinen osallisuus ikääntymisestä huolimatta. IkäOTe-hankkeessa uskotaan positiivisuuden voimaan ja ikääntyvien ihmisten mahdollisuuksiin elää aktiivista ja hyvää elämää alati muuttuvassa yhteiskunnassa hyvin rakennettujen palvelujen ja teknologiapohjaisten ympäristöjen tukemana. Hanketta toteutettavat tahot; Joensuun kaupunki palvelujen järjestäjänä, Karelia-ammattikorkeakoulu palvelualan ammattilaisten kouluttajana ja tutkijana sekä Itä-Suomen yliopisto teknologiaympäristöjen kehittäjänä ja tutkijana mahdollistavat monitoimijaisen lähtökohdan palvelujen kehittämiselle ja uuden tiedon tuottamiselle. Haluamme hankkeellamme haastaa vanhaa sanalaskua; vanha koira ei opi uusia temppuja ja pitää ohjenuoranamme toista vanhaa nasevaa viisautta; oppia ikä kaikki.

Eija Kärnä
professori
Erityispedagogiikka
Itä-Suomen yliopisto